Ajankohtaista   Yhteystiedot   Kalenteri   Tietopankki   Jäähalli   Arkisto   Linkkejä   Kumppanit   Palaute   Kamakirppari- Lue / Ilmoita

D96 Kanada blogi  (2010)

http://www.ringuettethetford.com/

1. MATKAPÄIVÄ, 17.02.2010

Kokoonnuimme Helsinki-Vantaan lentokentälle keskiviikkoaamuna klo 05.15. Kaikki oli ajoissa kentällä ja kaikki tavarat mukana. Vaikka kaikista tuntui, että meillä oli aikainen herätys niin ei ollut; ainakaan jos vertaa Tikkakosken Tikkojen klo 00.00 kokoontumiseen kotipuolessa ja klo 01.00 lähtöön kohto Helsinki-Vantaata ...

Lähtöselvitys meni kutakuinkin kunnialla läpi vaikka matkatavaroita olikin melko runsaasti. Aikaa ei jäänyt kuitenkaan konvikaan paljoa, eli ei muuta kun portille 34 jonka lähistöllä oli joukkueemme liikkumista valvomassa tarkkasilmäinen rajavartija Roivainen.

Kone oli melko täynnä ja saimme kohtuuhyvin paikat järjesteltyä Tikkojen kanssa niin että tytöt istuivat yhdessä pieninä ryppäinä. Lento oli mukava, tytöillä oli hauskaa ja vapautunutta matkan alkujännityksen jälkeen.

Lontoossa olikin sitten aikaa hieman runsaasti. Siirryimme koneelta terminaali 3'seen busseilla josta jatkoimme toisella bussilla terminaali 5'een ja turvatarkastukseen. Tuohon saimme kivasti kulumaan liki kaksi tuntia ja tytöt äänestivät lounaan puolesta. Löysimme mukavan ravintola Giraffen jossa hieman hellyimme ja tytöt nauttivat pastaa, burgereita ja burritosta lounaaksi. Lounaan jälkeen leiriydyimme lähtöhallin penkeille ja tytöt päästettiin "vapaaksi" katselemaan kenttää ja shoppailemaan.

Puoli kolmen jälkeen kun lähtöportti vihdoin ilmoitettiin, löysimme sen iloksemme kokoontumis/leiriytymispaikkamme vierestä. Kone oli liki täyteen buukattu mutta taasen tytöt löysivat toisensa ja pääsivät istumaan pareittain tai kolmistaan. Lento oli hieman alle 7 tuntia ja aika tuntui kuluvan mukavasti: tytöt kirjoittivat päiväkirjoja, katselivat elokuvia ja pitivät mukavaa.

Perille päästyämme meitä kohtasi ikävä yllätys: Meillä ja Tikoilla jäi yhteensä 13 laukkua Lontooseen! Kun saimme asian selvitettyä saldo oli seuraava: kaikkien maalivahtien kamat, kaikki mailapussit, yksi huoltolaukku  ja Jennin & Soffin pelikassit jäivät Lontooseen. Aika jysäys. No, lentoyhtiön tiskillä tehtiin paperit ja e vannoivat että tavarat tulevat seuraavalla koneella eli torstai-illalla Montrealiin josta ne jatkavat Thetford Minesiin meidän hotellille. Syytä olisi. Perjantaina on aamujää ja illalla ensimmäinen turnausmatsi.

Siten suuntana hotelli ja nukkumaan. Siirryimme bussilla hotellille ja ei muuta kuin nukkumaan.  -Jari.L.-

Lisää kuvia: http://sevenringettes.galleria.fi/kuvat/2010+D96+Kanada/

2. MATKAPÄIVÄ 18.02.2010

Yö meni tukevasti nukkuessa; tytöt sammuivat eilen illalla todella nopeasti ja aamulla huoneista nousi verrattain virkeitä tyttöjä aamupalapöytään. tarjolla mannermaiseen aamupalatyyliin kahvia, teetä, muroja, paahtista, muroja ja hieman hedelmiä. Jokaiselle löytyi jotakin. Tyttöjen vielä syödessä alkoivat aikuiset valmistella huoneiden luovutusta ja rahdata kasseja varastoon hotellin kellariin. Ai miksi? Well, teimme päätöksen että lähdemme Canadiensin halllille metrolla jolloin säästämme monta pikku vaivaa (mm pysäköintiongelmat) ja kaikki pysyvät kasassa ilman eksymisiä.  Kuljettajat kuittasivat autot jonka jälkeen pääsimme matkaan.

Olikin mukava pikku aamukävely metsoasemalle, josta yhden vaihdon jälkeen olimme aivan jäähallin vieressä. Hallin edessä kuvasimme tyttöjä vanhojen pelaajien kylttien vieressä ja tietty patsaalla. Tästä matka jatkui Montreal Canadiens Hall of Fameen jossa oli aluksi todella kiinnostava video heidän historiastaan ja museossa paljon jääkiekkoilun ja varsinkin Canadiensin historiaan liittyvää materiaalia.

Museokäynnin jälkeen meidät otti vastaan Tanya, paikallinen 14 vuotta Canadiensilla töissä ollut opas. Täytyy sanoa, että hän oli omassa elementissään kierrättämassä meitä ympäri hallia. Tanya oli itsekin pelannut ringetteä kansallisella tasolla, joten lajimme oli hyvin tuttu myös hänelle. Pääsimme liki kaikkiin huippupaikkoihin hallilla jota valmisteltiin illan konserttia varten, jonka vuoksi jää oli lavasteiden peitossa ja esim. vierasjoukkueen pukkariin ei päässyt. Aloitimme kierroksen katsomosta, jossa Tanya kertoi meille hallista, sen historiasta ja 'teknisitä' tiedoista. Sen jälkeen matka jatkui läpi lehdistöhuoneen, lehdistökatsomon, VIP-boxin, pelaajien oman klubin (jonka elinikäisen jäsenyyden saa kun on pelannut vähintään vuoden Canadiensissa) kautta sinne pyhimpään: pelaajien pukuhuoneeseen. Sisään emme päässeet, mutta ovelta katsomaan hieman Klaukkalan hallin pukkaria isompaan versioon.

Tanya opetti tytöille huudon, joka pitää huutaa ainakin kerran ennen meidän turnauspelejä: PASS, SHOOT, SCORE !!! Olkoon se mottomme perjantaina. kiitokseksi kierroksesta jätimme hänelle pelikorttipakkamme muistoksi käynnistämme.

Lounaan nautimme samassa rakennuksessa olleessa paikalllisessa sporttipubissa josta suuntasimme shoppailemaan Canadiensin fanikauppaan. Liikaa valikoimaa ja liian vähän aikaa taitaa olla oikea kommentti kaupasta. Valikoimat oli riittävät ja se noin puolituntinen venyi hieman pidemmäksi. Kaupasta metrolla takaisin hotellille ja autoja pakkaamaan. Samalla soitimme BA'lle ja kyselimme Lontooseen jääneiden pelikamojen kohtaloa. Robottipuhelimeen muutaman numerosarjan ja -valinnan näpyttelyn jälkeen selvisi, että laukut tulisivat vielä tänään hotellille Thetfordiin. Kun tulisikin.

Ei muuta kuin tien päälle. Kaikilla oli naveissa sama osoite ja suurinpiirtein samat ohjelmoinnit, mutta jokatoisella näytti matkan kesto hieman eriä. Letkassa ajon unelma loppui jo hotellin pihasta poislähtöön ja autot lähtikin matkalle noin 2-3 auton ryppäissä. Pienen seikkailun jälkeen pääsimme mootoritielle ja kohti Thetford Minesiä.

Matkaoli mielenkiintoinen ja perille pääsimme liki kaikkien autojen voimin noin klo 19.30. Siis liki kaikkien: Anita & Sari, joilla oli siis aivan sama osoite, löysivät itsensä noin puoli tuntia myöhemmin hieman sivusta, mutta pienen avustuksen turvin hekin pääsivät onnellisesti hotellille.

Sitten olikin jännittävä hetki kun luovutimme tytöt isäntäperheisiin. Jännitystä oli havaittavissa molemmin puolin, mutta niin tytöt lähtivät matkaan ja aikuiset majoittumaan hotelliin.

Miten niille pelikamoille kävi? Meille soitettiin ja joku henkilö ilmoitti, että kaikki matkatavarat ovat Montreallissa ja tulossa kohti Thetford Minesiä vielä tänä yönä. Tätä kirjoittaessa kuorma ei ole vielä saapunut... -Jari.L.-

Viesti 19.2. klo 12:28 Lindströmin Jarilta: "Puuttuneet pelikamat tuli nyt aamusta klo 04:15!!  Jiihaa!!!"

Lisää kuvia: http://sevenringettes.galleria.fi/kuvat/2010+D96+Kanada/

3. MATKAPÄIVÄ, 19.02.2010

(sorry, tyttöjen kirjoitukset puuttuu edellee kohtuu tiukkojen aikatalujen vuoksi...tai omien unohdusten...perästä kuuluu)

Aamusta puuttuvien pelikamojen saapumista ylistäessä nautimme hotelliaamiaista vanhempien kanssa. Continental Breakfast parhaimmillaan. Tai suppeimmillaan, määrittelykysymys. Ida S ja Tuuli tuotiin hotellille klo 8 ja muut tytöt Thetfordin hallille klo 9. Edessä aamujää ja totuttelu 'NHL'kaukaloon. Treeneissä huomasi, että tytöt ovat edelleen hieman väsyjä matkustamisesta ja ensimmäisestä yöstä isäntäperheissä; ei sillä, että olisi ollut vaikeaa perheiden kanssa, mutta uusi paikka ,outo kieli, matkaväsymys...kaikki vaikuttaa kaikkeen. Itse uskon tästä kaikesta saatavan kokemuksen olevan erinomainen tytöille; aina ei ole olot kuten kotona. Seuraava steppi olisi sitten kielikurssi ulkomailla ja sitten Au Pair.. Anyway, filosofointi sikseen. Treenien jälkeen tytöt siirtyivät lounaalle Cage jotain Sport-ravintolaan. Samaa ketjua kuin Montrealissakin. Oppaan kanssa keskustelimme, että tytöt eivät voi syödä ranskalaisia ja jotain koko reissua eikä juoda limua. No, puolet toteutui: saimme tytöille appelsiinimehua, vettä ja MAITOA muutamille. Maitoa, sitä muutamat todella kaipasivat. Okei, ei tainnut olla ihan rasvatonta mutta maitoa kuitenkin. Tällä juomapolitiikkalinjalla jatketaan lopputurnaus-ainakin toivottavasti ja pyrimme saada hieman ranskalaisia parempia lisukkeita mukaan. Urheilijoiden ruokavaliota peliin.

Lounaan jälkeen ohjelmassa oli vierailu paikalliseen kaivosmuseoon. Tästä ja koko päivän tapahtumista valokuvia perässä teknisten ongelmien vuoksi (kamera korjaamattomassa kunnossa eikä muistikortinlukijaa käsillä vielä).

Turistikerroksen jälkeen siirryimme East Broughtonin jäähallille(24 km pohjoiseen?) valmistautumaan illan peliin jonka vastustajana oli Quatre Cities. Tytöt olivat todella hermostuneita. Varmasti isäntäperheissä majoittautuminen ja matkaväsymyskin vaikuttivat tyttöihin melkoisesti; ainakin pukukopissa ei tehnyt mieli viettää yhtään enempää aikaa kuin oli tarpeen. Valkut jakoivat pelipaikat ja kertoivat pelisuunnitelman. Pelin alussa tytöt vaihtoivat lahjat ja viirit keskenään-peli saattoi alkaa. Itse pelistä voi kommentoida vain muutamia asoita videokameran takaa sen katseltua: vastustaja pelasi fyysistä peliä, mailaa käytettiin Tahko Pihkalan luomia sääntöjä mukaillen ja tuomarit olivat todennäköisesti AHL'stä, ellei NHL'stä...vastustajan pelaajat olivat olleet aamupuurolla kotona ja valehtelematta painoero vastustajan hyväksi saattoi olla jopa +20 k, ellei +30 kg joissain tapauksissa. onneksi kukaan ei loukkaantunut; ja tämä vain siksi, että vastustajan luistelu ei ollut läheskään niin hyvää kuin meidän tyttöjen.

Peliä voisi selostaa seuraavat kolme A4-arkkia, mutta tiivistetään se sloganiin, jonka Tanya Montreal Canadiensin opas, tytöille opetti: PASS,SHOOT, SCORE. Tämän huudon hän myös pyysi tyttöjä huutamaan jossain turnauksen pelissä; ja näin tytöt huutivatkin puoliajalla ennen toista erää! Tanyasta sen verran, että hän on pelannut myös itse ringetteä Kanadan kansallisella tasolla.
Jätetään kaksi ja puoli arkkia käyttämättä ja mennään asiaan: meidän tytöt veivät peliä liki kaikilla osa-alueilla ja hommatkaa video jostain nähtäväksi; sen verran hienoja maaleja tytöt tekivät opetetun sloganin mukaan.

Ottelu päättyi Seiskojen voittoon lukemin 2-11 !!!

Oli silminnähtävää kuinka tyttöjen paine ja väsymys purkautui pelin jälkeen. Osa tytöistä oli aivan loppu, mutta voitto oli tärkeä jatkoa ajatellen. Luisteleehan vastaan huomenna kaksi kovempaa joukkuetta, Thetford Mines ja Boucherville. Katsotaan miten käy; pelit eivät ainakaan tästä helpommiksi käy.

Tässä tuloksia miten Thetford on pelannut omassa sarjassaan: http://www.ringuettethetford.com/index.php?page=junior-b

Nyt maaate ja kohtaamaan uusia haasteita lauantaiaamusta. seuraava peli on klo 18 Suomen aikaa. Raportti tulee siis lyhyenä sopivaan aikaan teille.

Lisää kuvia: http://sevenringettes.galleria.fi/kuvat/2010+D96+Kanada/

4. MATKAPÄIVÄ, 20.02.2010

(Vihdoin osa tyttöjen kirjoituksista tulee julkaisuun. Löydätte ne Seiskojen Kuvagalleriasta omasta alakansiosta. Mukavaa luettavaa... jatkoa seuraa)

Isäntäperheet toivat tytöt Thetfordin jäähallille klo 10. Turnauksen kolmanteen otteluun vastaan luisteli järjestävän seuran Thetford Minesin tytöt. Ennen peliä joukkueen vaihtoivat lahjat ja meidän tytöt heittivät extrana katsomoon pari settiä Suomi-pipoja ja -paitoja muistoksi katselijoille. Molemmat setit menivät sattumalta yhdelle ja samalle Thetfordin isäntäperheistä. Olettamuksena käytäväkeskusteluista joidenkin paikallisten isien kanssa oli odotettavissa kovempi peli verrattuna eiliseen, ensimmäiseen peliin. Lainaten eilistä kirjoitusta, peli meni kuten Tanya Montrealissa käski toimia: PASS, SHOOT, SCORE!!! Meidän aloituksesta kahdella kosketuksella 8 sekunnissa ensimmäinen maali. Tästä tytöt jatkoivat aivan mainiota, ehkä yhtä parhaimmista peleistään, vieden peliä melko samanlaisesti kuin ensimmäistä turnauspeliään. Vastustaja ei pelannut aivan niin fyysistä peliä kuin eilinen ja joukkueemme sai vietyä peliä oman suunnitelmansa mukaan vaikkakin Thetfordilla luistin liikkuikin paremmin kuin eilisen pelin Quatre Cities joukkueella.

Maaleja tuli ensimmäisessä erässä tiuhaa tahtia ja Seiskojen johtaessa 7-0, siirtyi pelikello turnaussääntöjen mukaan seitsemän maalin eron jälkeen juoksevaan aikaan aiheuttaen lisätuskaa vastustajalle ajan juostessa vieläkin nopeammin. Peli päättyi Seiskojen voittoon lukemin 11-0. Kahden voiton turvin finaalipaikka oli varmistettu. Mieltä lämmittävää oli maalivahtien hieno nollapeli.

Perheet veivät tytöt koteihinsa lounaalle ja seuraavat treffit hallilla oli sovittu klo 16, jolloin valmistautuminen alkusarjan viimeiseen peliin Boucherville'ä vastaan alkoi. Jo alkulämmöillä oli havaittavaissa, että tytöt olivat silminnähden väsyneitä. Sitä ei helpottanut se, että turnauspelit olivat noin tunnin myöhässä ja tytöt saivat kuluttaa aikaa hieman liikaakin hallilla. Pelin alku oli tahmeaa ja pelin rakentaminen vaikeaa. Avausmaalia saatiin odottaa hartaasti ja pitkään, mutta hiljalleen Seiskojen tytöt pääsivät hyvään vauhtiin. Boucherville oli selkeästi haastavampi vastustaja, joka pääsi rakentamaan hyökkäyksiään paremmin kuin edelliset kaksi joukkuetta. Seiskojen puolustus pelasi loistavasti ja piti maalivahtien lisäksi omaa päätä puhtaana päästäen yhden maalin omiin. Peli päättyi Seiskojen voittoon lukemin 10-1. Loppulämpöjen jälkeen tytöt siirtyivät isäntäperheisiin ja me muut viettämään ansaittua vapailtaa omille tahoillemme.

Lisää kuvia: http://sevenringettes.galleria.fi/kuvat/2010+D96+Kanada/

Turku voitti todella tiukan ja jännittävän pelin Thetfordia vastaan luvuin 5-4, meitä nuoremmassa ikäluokassa. Kohta alkaa Seiskat vs. Thetford....

5. MATKAPÄIVÄ, 21.02.2010

(tyttöjen päiväkirjojen julkaisu siirtyy kunnes saamme tytöiltä luvan julkaisuun)

Sunnuntai ja finaalipäivä!! Vastaan luisteli sama Boucherville, jonka Seiskat kaatoivat eilen lukemin 10-1. Eilisestä lukemasta huolimatta pelistä oli odotettavissa tiukkaa vääntöä jonka lopputulos voisi olla mikä tahansa. Boucherville oli tullut turnaukseen vain koska mukana olisi suomalainen joukkue. Heidän kotipaikkansa on lähempänä Montrealia, noin 2,5 tunnin ajomatka Thetfordiin.

Pelin alku oli hermostunutta ja maaleja olisi voinut tulla kumpaan päähän tahansa. Boucherville oli lukenut kotiläksynsä hyvin eikä Seiskat päässeet keskialueen läpi hyökkäysalueelle läheskään niin hyvin kuin eilen. Maalit oli tiukassa, mutta Seiskat veivät finaalin luvuin 3-0!!!! KULTAA SEISKOILLE !!!!!

Pelin ja pienen tauon jälkeen oli muutama virallinen tapahtuma kuten turnauksen plakaatin julkaisu sekä Timon kiitospuhe turnauksen järjestäjille. Tässä sama puhe: "Me, Nurmijärvi Seven Ringettes, haluamme kiittää teitä hienosta ja hyvin järjestetystä turnauksesta ja että olemme saaneet osallistua siihen. Samalla haluamme antaa teille tämän Suomen Ringettemaajoukkueen mailan heidän nimikirjoituksillaan muistoksi. Toivottavasti tapaamme jälleen pian. Paljon kiitoksia!" Turnausjärjestäjät sekä yleisö olivat erittäin yllättyneitä tästä ainutlaatuisesta lahjasta ja lupasivat laittaa mailan esille heidän näyttelyseinälleen. Samalla kutsuimme heidät Ringeten maailmanmestaruuskisoihin syksyllä Suomeen katsomaan kun Kanada pelaa finaalissa Suomea vastaan. Katsotaan miten käy...

Pelin ja seremonioiden jälkeen tytöt siirtyivät perheiden kanssa lounaalle ja viettämään aikaa shoppaillen jne. Illalla isäntäperheet olivat järjestäneet yhteisen illanvieton & illallisen suomalaisille joukkueille ja heidän kannustajilleen. Tämä oli mukava tapahtuma, jossa saimme tutustua ja keskustella isäntäperheiden kanssa ilman jäähallin hulinaa. Oli todella mukava keskustella perheiden kanssa. Tytöt esittivät nyt jo laajaa kansainvälistäkin (Kanada, Turku, Tikkakoski) kuuluisuutta saavuttaneen ponitanssinsa (?) pariin kertaan.

Lasse piti tytöille pienen puheen ja antoi jokaiselle tytölle todella hienot (ks. kuvia) aurinkolasit ja pyykkipojat. Aurinkolasien antamisen taustalla oli se, että jokaisen turnauspelin jälkeen jäällä loistaneelle tytölle annettiin isohkot aurinkolasit joita tuli pitää seuraavaan peliin saakka kiertopalkintona; siis joukkueen omana tsempparina ja koska tuli kultaa, niin nyt koko joukkue sai aurinkolasit joita tulee käyttää saman periaatteen mukaan. Pyykkipoika taas muistuttaa siitä, että vaikka takana on neljä voittoa, ei tuleviin peleihin saa lähteä takki auki; sen varmistukseksi tytöille annettiin pyykkipoika pitämään takki kiinni...

Samalla alkoi aika Thetfordissa kääntyä loppua kohden.
Huomenna käännämme autojen keulat kohti Quebec'ia ja Valcartierin talvihuvipuistoa.

Lisää kuvia: http://sevenringettes.galleria.fi/kuvat/2010+D96+Kanada/

6. MATKAPÄIVÄ, 22.02.2010

(pieni huomautus pelituloksiin: osa tuloksista saattaa heittää maalilla suuntaan tai toiseen hieman epäselvien tulostaulujen käytänteiden takia. Tarkat tulokset julkaistaan piakkoin kunhan saamme kaikki pöytäkirjat meille)

Tytöt tuotiin Thetfordin jäähallille aamusta ja oli aika hyvästellä isäntäperheet. Muutamilla silmäkulma kostui ja halit olivat pitkiä. Kun vihdoin saimme tytöt autoihin, menimme hotellille kokoontumaan Quebeciin siirtymistä varten. Tavarat autoihin ja kohti uusia seikkailuita. Helpohkon 1,5 tunnin siirtymisen jälkeen olimme ajaneet Quebecin läpi Valcartieriin jossa oli aika nautiskella ringettevapaasta päivästä Pohjois-Amerikan suurimmassa talvihuvipuistossa.

Sää oli aurinkoisen ja puolipilvisen välimaastossa lämpötilan ollessa nollan molemminpuolin. Aivan loistava sää olla ulkona. Itsekin tuubimäissä laskeneena täytyi ihastella paikan kokoa. Perinteisiä tuubimäkiä oli kymmeniä, osassa laskettiin 2-8 renkaan ryhmissä ja sen lisäksi oli Tornado johon mahtui 8 laskijaa isoon, pyöreän pelastuslautan muotoiseen ilmalla täytettyyn, well, lauttaan. Yksi kiva oli myös Rafting, jossa laskettiin kumiveneen näköisellä 12-paikkaisella 'veneellä'.

Kaikilla oli todella mukavaa, lapsilla ja aikuisilla. Tämä talvihuvipuisto oli tervetullut tauko pelaamiseen. Valcartierista lähdimme siirtymään kokoontumispaikaksi valitulle jäähallille luovuttamaan pelaajia uusiin isäntäperheisiin. Kuuden maissa pelaajat luovutettu ja sen jälkeen pelikamat viety tiistain pelejä varten  St Etiennen jäähallille. Aika siirtyä levolle.

Nyt kun pöytäkirjat on vihdoin luetu läpi, tässä viralliset ja oikeat tulokset pelatuista peleistä:

PELI VS...	TULOS	PAIKKA
QUATRE CITIES	11-2	Thetford Mines
THETFORD	11-0	Thetford Mines
BOUCHERVILLE	9-1	Thetford Mines
BOUCHERVILLE	3-0	Thetford Mines
SAINT JULIE	8-1	Quebec
ARCC	8-0	Quebec
Tehdyt maalit	50
Päästetyt maalit	4

Lisää kuvia: http://sevenringettes.galleria.fi/kuvat/2010+D96+Kanada/

7. MATKAPÄIVÄ, 23.02.2010

Tytöt tuotiin hallille aamusta lukuun ottamatta viittä tyttöä, jotka Quebec'in isäntäperheiden koordinaattori toi suoraan urheiluliikkeelle yhdeksäksi. Entrepot Du Hockey kauppa olikin jääkiekko- ja ringettepelaajan taivas. Siellä oli laaja valikoima fanituotteita ja -tekstiilejä sekä tietysti itse varusteita. Kaikki löysivät jotain itselleen ja liki parin tunnin shoppailun jälkeen joukkue meni vieressä olevaan kiinalaiseen ravintolaan lounaalle.

Lounaan jälkeen siirryimme jäähallille ja valmistautumaan päivän ensimmäiseen näytösotteluun Sain Julieta vastaan. Pelin piti olla kovempi kuin turnauksen pelit, mutta vastaan luisteli samantasoinen joukkue kuin Thetfordisa keskimäärin oli. Tytöt voittivat pelin hyvällä syöttöpelillä ja tiukalla puolustuksella luvuin 8-1. Turku pelasi samaa joukkuetta vastaan häviten 3-4.

Pelin jälkeen isäntäperheet olivat järjestänet yhteisen päivällisen hallille. Tarjolla oli pitsaa, salaattia ja virvokkeita. Tilaisuus oli mukava ja meidän tytöille hieman hämmentävä, kun Saint Julien pelaajat pyysivät meidän tyttöjen nimmareita saamiinsa pelikortteihin ;-)  Todella monet kanadalaiset olivat otettuja pelikorteista ja kiittelivät ajatusta. Muutenkin lahjojen laatuun kannattaa panostaa. Kanadalaiset antoivat joukkueesta riippuen todella mukavia lahjoja. Tänään tytöt saivat Sain Julie'n joukkueelta neljä pinssiä, kaulanauhan ja ringetteaiheiset pehmeät luistinsuojat.

Toisesta pelistä odotimme kovempaa kuin ensimmäinen oli. Vastaan luisteli ARCC joka luisteli hyvin, pelasi erittäin fyysistä peliä ja Tahko Pihkalan oppien mukaisesti mailalla hakattiin kaikkea liikkui se tahi ei. Tuomarit antoivat vastustajalle vain muutaman jäähyn vaikka Suomessa rangaistuksia olisi pelissä tullut vähintään noin 15 x 2 minuuttia. varsinkin toisella puoliajalla vastustajan turhautuminen näkyi kovina otteina meidän tyttöjä vastaan. Seiskat voittivat pelin 8-0.

Pelin ja noin 17 tunnin pitkän päivän jälkeen tytöt lähtivät isäntäperheisiin ja me muut lepäämään hotellille.

Lisää kuvia: http://sevenringettes.galleria.fi/kuvat/2010+D96+Kanada/

8. MATKAPÄIVÄ, 24.02.2010

(sorry kaikista kirjoitusvirheistä!!! Blogitekstit syntyvät yleensä klo 22-02 Kanadan aikaa ja uni painaa)

Aika pitää jälleen hauskaa pelien välissä!! Tytöt tuotiin aamusta hotellille josta lähdimme kohti koiravaljakkoajelua ja lumikenkäilyä. Tuntui, että muutkin kuin tytöt odottivat innolla tätä varsin monille uutta kokemusta. Päivä alkoi koiravaljakkoajelun perusteilla jonka jälkeen ryhmämme jaettiin kahteen osaan. Ensimmäinen osa lähti ajelulle ja toinen katsomaan koiria lähempää, eli silittelemään ja hellimään tarhaan jääneitä koiria. Tarhan pitäjän mukaan heillä on 120 koiraa joista suurin osa Huskyjä ja osa jalostettu kolmesta rodusta sopimaan koiravaljakkokäyttöön (husky+vinttikoira+joku-mikä-se-nyt-olikaan-rotu).

Tytöt pitivät koirista ja koirat tytöistä. Muutaman tytön kommentti oli, että haluaa jäädä tänne koirien luo. Lupaamme tuoda kyllä kaikki tytöt perjantaina kotiin. Koiravaljakkoajelu oli tosi kivaa, mutta ei todellakaan kevyttä ainakaan kun vetämässä on (ainakin minun mielestä) Pohjois-Amerikan hitaimmat koirat. Tai sitten painoin liikaa koirille, mutta kivaa oli ja matka taittui. Jos vauhti ei ollut ihan moottorikelkkavauhtia, niin veikkasimme että koirat olisivat varmaan vetäneet samaa vauhtia seuraavat 200 kilometriä ilman ongelmia. Oli kyllä tosi mahtava kokemus.

Koiravaljakkoajelun jälkeen menimme lumikenkäilemään. Se oli tällä kertaa aika lyhyt kokemus, koska maastossa ei ollut uutta lunta, vaan aika tampattu polku. Joka tapauksessa aika mahtava kokemus koko setti.

Lounaan jälkeen oli aika siirtyä jäähallille ja kohdata Colibris joukkue, joka oli voittanut viimeiset 97 peliä. Tai ainakin näin meille kerrottiin. Sama joukkue on tulossa ensi viikolla Suomeen matkalle ja toivomme todellakin koko sydämen pohjasta, että heidän matka sujuu yhtä mainiosti kuin meidänkin. Peli oli aika tiukka ja he tekivät pelin ensimmäisen maalin mainiosta hyökkäyksestä. Tytöt aloittivat kovan kirin ja saivat käännettyä pelin voitoksi lukemin 9-7, mutta tulos ei ollut mikään itsestäänselvyys; sen verran hyvin vastustaja pelasi. On kiva katsoa kuinka he pelaavat Suomessa viikon päästä...

Pelin jälkeen tytöt siirtyivät isäntäperheisiin ja me muut hotellille valmistautumaan huomiseen, viimeiseen Kanada-päivään pakaten kamojamme huomista Suomeen lähtöä varten.

Lisää kuvia: http://sevenringettes.galleria.fi/kuvat/2010+D96+Kanada/

PELI VS...	TULOS	PAIKKA
QUATRE CITIES	11-2	Thetford Mines
THETFORD	11-0	Thetford Mines
BOUCHERVILLE	9-1	Thetford Mines
BOUCHERVILLE	3-0	Thetford Mines
SAINT JULIE	8-1	Quebec
ARCC	8-0	Quebec
COLIBRIS	9-7	Quebec
Tehdyt maalit	59
Päästetyt maalit	11

 

9. MATKAPÄIVÄ, 25.02.2010

Viimeinen päivä Kanadassa. Tytöt haettiin hallilta aamulla kohtuullisen lumimyräkän keskeltä matkatavaroineen meidän hotellille jossa he tekivät loppupakkaamisen kuten pelikamat, jotka olivat olleet kuivumassa hotellin neukkarissa yli yön. Yhdeksän maissa koko ryhmä oli valmiina ja hotellihuoneet luovutettu. Oli odotetun shoppailun aika.

Vain viiden minuutin päässä hotellista oli iso kauppakeskus, josta löytyisi jokaiselle jotakin. Annoimme tytöille 2,5 tuntia aikaa sisältäen omatoimisen ruokailun. Näyttikin siltä, että joukkueen saldo oli ainakin 50 hupparia ja paitaa sekä joitain muita tuliaisia kotona odottaneille. Onneksi aika oli rajoitettu, muuten olisi tullut kunnon konkurssi itse kullekin.

Puolen päivän paikkeilla lähdimme siirtymään lumisateisessa ja hieman pöppöröisessä ajokelissa kohti Montrealia ja lentokenttää. Alkumatka olikin melko haastava moottoritien ollessa hieman luminen ja autojen renkaiden ollessa muuta kuin suomalaiset talvirenkaat. Repen auto vaihdettiin jo aamupäivällä toiseen, kun siinä oli kesäkumit alla. Matkalla oli kolme auto penkassa ja kelin ollessa mitä oli, ajoimme varovasti kallissa lastissa.

Osa navigaattoreista ohjasi autot lentokentän vastapuolelle, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja olimme klo 16.30 autot luovuttaneina terminaalissa-aivan suunnitelman mukaisesti. Pääsimme ensimmäisten joukossa lähtöselvitykseen joka sujui hyvin. Kaikkien laukut meni läpi ilman lisämaksuja, vaikka osa laukuista laputettin painaviksi ollen reilusti yli sallitun 23 kg. Kanadalaisilla oli hyvää tahtoa ja ehkä sekin auttoi hieman kun kävimme etukäteen selvittämässä ryhmämme matkatavaramäärää ja kokoa lähtöselvitysvirkailijalle (joka oli itse pelannut yli 10 vuotta ringetteä). Yli suuret matkatavarat piti viedä erilliseen huoneeseen läpivalaisuun ja erikoisisolle hihnalle. Näytti siltä, että riippui lähtöselvitysvirkailijasta menikö pelikamakassi erikoismatkatavarana vai ei. Maalivahtien kassit ja mailapussit menivät sinne automaattisesti, siis itse kantaen.

Oli aika hyvästellä oppaamme Sophie ja suunnata turvatarkastuksen kautta portille. Turvatarkastukseen olikin hyvä varata aikaa. Meillä meni varmaankin tunti jonossa. Sen jälkeen pieni kevyt välipala ja portille. Koneessa vekslailtiin hieman paikkoja jotta kaikki olivat suhteellisen tyytyväisiä matkaseuraansa. lento oli pitkä ja raskas.

Lisää kuvia: http://sevenringettes.galleria.fi/kuvat/2010+D96+Kanada/

10. matkapäivä, 26.02.2010

Saavuimme noin kahdeksalta Lontooseen muutaman silmukan lentämisen ja ilmassa odottelun jälkeen. Jostain syystä tulimme kenttäparkkiin, josta meidät vietiin bussilla terminaali 5'een. Oli aika siirtyä toisella bussilla T3'seen josta Helsingin kone lähtisi klo 11.20. Turvatarkastus meni ihan hyvin, jono oli vain noin 10 minuuttia ja leiriydyimme lähtöaulaan. Osa tytöistä meni syömään, osa shoppailemaan. Kun lähtöportti ilmoitettiin, siirryimme sinne ja taas odottelemaan bussikuljetusta koneelle. Alkoi viimeinen etappi kohti kotia. Täytyy sanoa, että tytöt ja muutkin olivat aika väsyneitä matkustamisesta, mutta oli se sen arvoista.

Saavuimme hieman etuajassa Helsinkiin ja olimme varautuneet odottamaan matkatavaroitamme ainakin tunnin. Suureksi hämmästykseksi ensimmäiset matkatavarat tulivat hihnalle samaan aikaan kuin me pääsimme alas passintarkastuksesta. Toinen hämmästyksen kohde olli se, että saimme kaikki matkatavarat eikä mitään siis jäänyt tulematta. Ei muuta uin tuloaulaan jossa odottelikin mukava määrä sukulaisia ja tuttavia. Ei muuta kuin kotiin ja matkalaukkuja purkamaan & valmistautumaan lauantain treeneihin ja viirin naulaamiseen.

Lisää kuvia: http://sevenringettes.galleria.fi/kuvat/2010+D96+Kanada/